Valo, sen heijastukset ja valaistusolosuhteiden moninaiset, lähes loputtomat vaihtelut ovat maalauksissani keskeisellä sijalla. Olen tutkinut erityisesti Suomessa vallitsevan pohjoisen valon sekä Rooman ja Firenzen välimerellisen valon eroavaisuuksia ja erilaisia ilmenemismuotoja niin maisemassa kuin ihmisen ihollakin. Alastonkuvat ovat pääosin toteutettu Suomessa sisätiloissa, maisemat taas lähinnä ulkona Italiassa, jossa valon puhkipolttava kirkkaus eroaa radikaalisti pohjoisen valon tyypillisestä kylmänkirpeästä himmeydestä.
Valojen toisistaan poikkeavat luonteet tekevät myös niiden heijastuksista hyvin erilaisia: italialaisen valon kirkkaus luo myös varjokohtiin voimakkaita heijastusvaloja ja lämpimiä värillisiä heijastuksia, jolloin ne ovat huomattavasti vaaleampia ja kylläisemmän värisiä kuin pohjolan valon varjokohdat, joissa heijastusvalot ovat lähes olemattomia. Verrattuna Italian valon tapaan suorastaan heittää valaisemansa kohteen värihehku katsojan silmille, pohjoisen valo näyttää sameammalta, luoden usein vaikutelman harmahtavasta kalvosta valon ja maalatun kohteen välillä.
Roomassa valoon ja väriin tuovat oman lisänsä myös kuumuus ja ilmansaasteet, jotka vaikuttavat taivaan väriin erityisesti horisonttia lähestyttäessä antaen sille esimerkiksi punertavan sävyn. Etelän valo on osittain pakottanut unohtamaan impressionistien opetukset lämpimästä valosta, joka aiheuttaa kylmän varjon. Havainto ei ole vastannut teoriaa. Juuri tämä tekeekin valosta taiteilijalle niin kiinnostavan tutkimuskohteen; ei voi koskaan tietää täsmälleen, millaisen havaintoelämyksen valo kulloinkin tarkkailijalleen järjestää. Se tarjoaa jatkuvasti uusia haasteita loputtomine variaatioineen ja niiden tuomine hienoine eroineen niin maalauksen yksityiskohdissa kuin sen kokonaistunnelmassakin.
Valon luonteen muuttuminen ulkotilasta sisätilaan tultaessa on eräs keskeisistä maalauksissani kuvatuista ilmiöistä. Mielenkiintoista on muun muassa, kuinka valoa ulkotilassa tulee auringon paistaessakin joka suunnasta, kun taas sisätilassa valo tulee paljon selkeämmin yhdestä suunnasta etenkin keinovaloa käytettäessä.
Sisällä tehdyissä maalauksissani olen enimmäkseen käyttänyt sivuvaloa, jonka luomia heijastusvalotapahtumia olen tietoisesti pyrkinyt monimutkaistamaan ja tehostamaan mm. kylläisen värisiä peittoja, seiniä tai muuta värillisesti rikasta rekvisiittaa hyödyntämällä. Myös ihon maalaaminen on värien ja valon heijastusten kannalta oma äärimmäisen rikas maailmansa moninaisine sävyineen, voimakkaista kontrasteista aina ihon värisävyjen hiuksenhienoihin vaihteluihin.
Valoa kuvatessa käsittelee väistämättä myös mielen siihen liittämiä ominaisuuksia kuten tunnelmaa, tilan tuntua ja hetkellisyyttä, joka konkretisoituu valaistuksen jatkuvissa muutoksissa ulkotilassa. Valo onkin minulle eräs kiinnostavimmista avaimista todellisuuden kokemiseen ja tuon kokemuksen kuvalliseen välittämiseen.
Leevi Kivisaari